Vantaanjoen varrella Ylästössä
Rentukoita ja keltakurjenmiekkoja
Vantaanjoella Ylästön kohdalla on loppukeväästä hyvin kaunista. Joenranta loistaa keltaisenaan; ensin kukkivat rentukat ja hieman myöhemmin ovat kukassa keltakurjenmiekat. Joen vartta reunustaa luontopolku joen molemmin puolin. Joen eteläranta kuuluu Helsingille ja pohjoisranta on Vantaan puolta, Ylästöä. Alue on Pitkäkosken luonnonsuojelualuetta.
Kolme kaunista koskea
Ylästön kohdalle osuu kolme koskea; Pitkäkoski lähellä Silvolan tekoallasta ja hieman kauempana Backaksen ja Kartanonkosken suuntaan Ruutinkoski. Hieman vähäisempi Niskalankoski jää edellisten väliin.
Pitkäkoski
Vantaanjoen toiseksi pisin koski on hieman yli kilometrin pituinen.
Kasvillisuus kukoistaa jokivarren ravinteikkaassa maaperässä
Suurimmat kuuset ovat yli sata vuotiaita ja rauduskoivut lähes kolmekymmentämetriä korkeita.
Monipuolinen linnusto
Pitkäkoskella voi bongata vaikkapa koskikaran, nokkavarpusen (kuvassa), pähkinähakin, rantasipin, idänuunilinnun, sirittäjän ja tiltaltin.
Ruutinkoski
Vantaanjoen alin luonnontilainen koski on 300 metriä pitkä.
Ruutinkosken jälkeen joki levenee ja maisemat avartuvat
Kosken jälkeisen kauniin suvannon rannoilla voi ihailla loppukeväällä keltakurjenmiekkojen värittämää jokimaisemaa. Rannoilla viihtyy myös osmankäämi, järvikortteet ja palpakot. Suvannon molemmin puolin on peltomaisemaa.
Ylästöstä Ruutinkoskelle
Kävellen tai pyöräillen Ylästöstä Ruutinkoskelle pääsee parhaiten ylittämällä joki Pitkäkosken kävelysiltaa pitkin ja kulkemalla Helsingin puolista joenrantaa kohti Haltialaa. Ruutinkoski tulee vastaan ennen Haltialan tilaa. Ruutinkoskella Vantaan puolella jokea on peltoa ja yksityisaluetta.
Autolla Ruutinkoskelle pääsee parhaiten ajamalla Helsingin puolella olevalle Haltialan tilalle ja kävelemällä sieltä kävelytietä tai joenrantaa pitkin.
