Vantaanjoen varrella Ylästössä

Rentukoita ja keltakurjenmiekkoja

Vantaanjoella Ylästön kohdalla on loppukeväästä hyvin kaunista. Joenranta loistaa keltaisenaan;  ensin kukkivat rentukat ja hieman myöhemmin ovat kukassa keltakurjenmiekat. Joen vartta  reunustaa luontopolku joen molemmin puolin. Joen eteläranta kuuluu Helsingille ja pohjoisranta on Vantaan puolta, Ylästöä. Alue on Pitkäkosken luonnonsuojelualuetta.

Kolme kaunista koskea

Ylästön kohdalle osuu kolme koskea;  Pitkäkoski lähellä Silvolan tekoallasta ja hieman kauempana Backaksen ja Kartanonkosken suuntaan Ruutinkoski. Hieman vähäisempi Niskalankoski jää edellisten väliin.

Pitkäkoski

Vantaanjoen toiseksi pisin koski on hieman yli kilometrin pituinen.

Kasvillisuus kukoistaa jokivarren ravinteikkaassa maaperässä

Kosken molemmin puolin voi nähdä pähkinäpensaslehtoja, rantalehtoa ja jylhää kuusikkoa.  Suurimmat kuuset ovat yli sata vuotiaita ja rauduskoivut lähes kolmekymmentämetriä korkeita.

Monipuolinen linnusto

Pitkäkoskella voi bongata vaikkapa koskikaran, nokkavarpusen (kuvassa), pähkinähakin, rantasipin, idänuunilinnun, sirittäjän ja tiltaltin.

Ruutinkoski

Vantaanjoen alin luonnontilainen koski on 300 metriä pitkä.

Ruutinkosken jälkeen joki levenee ja maisemat avartuvat

Kosken jälkeisen kauniin suvannon rannoilla voi ihailla loppukeväällä keltakurjenmiekkojen värittämää jokimaisemaa. Rannoilla viihtyy  myös osmankäämi, järvikortteet ja palpakot. Suvannon molemmin puolin on peltomaisemaa.

 

Ylästöstä Ruutinkoskelle

Kävellen tai pyöräillen Ylästöstä Ruutinkoskelle pääsee parhaiten ylittämällä joki Pitkäkosken kävelysiltaa pitkin ja kulkemalla Helsingin puolista joenrantaa kohti Haltialaa. Ruutinkoski tulee vastaan ennen Haltialan tilaa.  Ruutinkoskella Vantaan puolella jokea on peltoa ja yksityisaluetta.

Autolla Ruutinkoskelle pääsee parhaiten ajamalla Helsingin puolella olevalle Haltialan tilalle ja kävelemällä sieltä kävelytietä tai joenrantaa pitkin.

Lue lisää Pitkäkoskesta:
Lue lisää Ruutinkoskesta: